Rapsuttelua, sekä pään että ovenpielien

Innokkaana iitana lähdin ikkunalautojen kimppuun eilen. Ja kas, eihän sitä pesua voinutkaan aloittaa. Osa laudoista oli ok, osaan elämä oli jättänyt jälkensä. Ja parempi edetä kaikkiin kohteisiin kerralla. Pöly kuitenkin lentelee ympäriinsä tuon raaputtelun aikana, ettei kannata vielä puhdistaa. Vasta kun kaikki on samoilla kalkki-, tai maaliviivoilla.

Kostea ilma, kukkaruukkujen vesivalumat ja niin edelleen olivat kupruttaneet vanhaa maalipintaa. Se oli saatava siis vanhan tieltä pois. Ensin raavin päätäni mitä nyt, mutta sitten raapiminen muuttui rapsutteluksi ja kopsutteluksi. Ääni paljasti missä maalipinnan railo kulkee, vaikka ei enää silmämääräisesti olisi näkynytkään. 

Voi jestas olikin hommaa!