Tämän jouluisen kalenterin viimeinen luukku pitää sisällään yhdessäoloa - ja herkkuja. Mitä kuuluu jouluun, mitä enenevässä määrin.
Saan olla onnekas, kun 11-vuotias poikani oikein erityisesti pyysi, leivommehan pipareita yhdessä. Totta kai! Ajattelin reippahasti pyöräyttää jauhoista asti (kuten tätini aina asian ilmaisee), vaikkei kaupan taikinat helppoutensa vuoksi yhtään hassumpi vaihtoehto olekaan. Kun tästä osoitteesta on kyse asiaan kuuluvalla säädöllähän sitä taikinaa sitten tehtiin.
Nappasin maan mainion ruoka- ja leivontablogin Kinuskikissan ohjeen. Kuten vanha sanonta kuuluu, luulo ei ole tiedon väärti. Luulin että kaikkia aineksia on kotona, kyllä, myös pomeranssin kuorta. Mutta näinpä ei ollut. Myöskään neilikkaa ei ollut kuin kokonaisina tähtinä. Kello paljon, vettä kaatamalla ja sitä rataa.
Soveltaen siis taikina kasaan, pomeranssin tilalle raastoin sitruunan kuorta ja neilikoita keittelin pienessä vedessä uutteeksi. Näistä aineksista syntyikin mukavan makuinen piparkakkutaikina sitruunan tuodessa raikkaan säväyksen.
Olkoon joulu kaikilla mukavaa yhdessäoloa, minulle ainakin se merkitsee enemmäin kuin mikään muu. Näiden piparkakkujen leivonta ja varsinkin koristelu oli hauskaa puuhaa! Pienistä asioista se ilo kumpuaa - samalla loihditaan vielä herkkujakin!
Iloista joulua kaikille Ompun ystäville!
 |
| Piparipojan pöksyt ovat parhautta! |
 |
| Ja muistakaa, vaikka jouluna syödä yölläkin, älkää syökö ähkyksi asti! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti