Kävin Oikotien asuntosivuilla etsimässä hakukriteerein kotia, jonka bussiliikennöinti olisi mahdollisimman vaivatonta. Rintarinnan Oikotien kartan kanssa pidin reittioppaan sivuja, josta pystyin katsomaan mihin esimerkiksi 550 bussin linjakartta kulkee. Kuulostaa varmasti sekavalta ja vaivaa tuottavalta tavalta, mutta epätoivoisena oli pakko siirtyä jo vähän kauemmaksi toivotusta alueesta.
Vastaan tuli jos jonkinlaista asuntoa, oli upeita kuvia netissä - todellisuus iski jo rappukäytävässä vinkeänä isojen koirien hajuna vastaan. Oven kun avasi teki mieli kääntyä jo siltä seisomalta pois. Koiranhajun saa tietenkin pois, mutta siihen yhdistettynä kattoremonttia kaipaavan asunnon tuoksahdus oli selvää - tämä se ei ainakaan ole.
Eräässä asuntoesittelyssä oli täysin toisiinsa kiinni rakennettu uudisrakennus ja myynnissä oleva omakotitalo. Nykyinen omistaja oli muuttamassa iisakinkirkkoa muistuttavaan rakennusprojektiin sen jälkeen, kun saa omakotitalonsa myytyä. Asunto oli täynnä kultaa, kimallusta ja krumeluuria - kotoisan punatiilitalon sisälle verhoiltuna. Uudisrakennuksen katolla vartioi betonikarhu! Sitä on sitten kiva tuijotella, kun käy iltamyöhään keittiössä napostelupaloja hakemassa. Njet.
Kaikki asuntoratkaisut eivät suinkaan olleet niin ylläreitä, yhteen erikoislaatuiseen taloon menimme aivan silkkaa uteliaisuuttamme katsomaan miltä lähiöympäristöön rakennettu hirsitalo livenä näytti. Järkyttävältä. Rakennus oli kuin pommin alle jäänyt, todella huonokuntoinen ja kiinni Helsinkiin laskevassa valtaväylässä. Betoninen äänivalli oli mukavasti harmaan jykevää tunnelmaa tuomassa takapihalla.
Sen opimme, että monissa 80-luvulla rakennetuissa asuinrakennuksissa oli paljon vesivahinkoja, joita oli yritetty korjailla paikkailemalla sieltä sun täältä. Laulu "purukumilla me paikkaamme sen" tuli useasti mieleen. Välittäjiltä kun kyseli seinän kupruiluista, oli vastaus vain että enpäs olekaan kuullut tai tietoinen, taitaa olla vain maalausvirhe ja kun tarkemmin katsoimme papereita, löytyikin jotain aivan muuta. Satumaisen metsäpeikkotunnelman sisustukseen loihtineelle taiteilijasielulle oli tullut vesivahinkokodin ilman raikastamisen tiimoilta mieleen leipoa pullaa. Pulla toki tuoksui, mutta kyllä se maakellarin hajukin tympeänä tervehti kävijöitä. Doesn't work honey.
1980-luvun kiinteistöissä oli myös maanlaskeumia, josta välittäjä ei kertonut mitään. Ihmettelin vain kun ovi ei pysy kiinni ja tuoksu on kosteahko. Toisen asunnon välittäjä kertoili sitten alueen rakentamiskannan ongelmista. Myös julkisivuihin oli monessa tuon ajan asunnoissa tulossa suurta remonttia. Monesti sitä katseli vain asunnon sisätiloja, kerrostaloasumisesta kun on pääosin ollut kyse. Saatuamme talon paperit, jossa koko taloyhtiön tilannetta on kuvailtu tuli karua faktaa vastaan. Pelkkä muutaman tiilen korjaaminen ei riitä, vaan osa julkisivusta on niin huonossa kunnossa, että rankempaa lekaa saadaan PTSn mukaan käyttää vahinkojen korjaamiseksi.
Eräs 1970-rakennettu elementtikerrostalo oli ulospäin kuin lapsuuteni lähiömaisemasta, korkeampi tosin. Sisälle hissittömään neljännen kerroksen asuntoon astuessamme olimme kerrankin Wau! Täällä on tilaa ja valoa, sekä hyvä hengittää. Asunnon omistajat olivat tehneet valtaisan remontin suurella sydämellä ja se näkyi. Saimme kuulla nykyisiltä omistajilta mitä ja miten he olivat remontoineet, suhteen alkamisesta aina uuden kodin remontointiin asti. Ihailtavaa avoimuutta ja jakamisen riemua oli upea havaita. Mutta rakkaus pariskunnan yhteiseen ensimmäiseen kotiin näkyi myös sen verran, että omistajilleen remonttikohde oli hyvin tyyris. Hintaa vertasimme faktaan, 1970-luvun kerrostalo, jossa ei ole tehty putkiremonttia oli pakko saada halvemmalla. Omistajat eivät suostuneet pudottamaan hintaa kuin hitusen. Kun asuntokupla pääkaupunkiseudulla puhkeaa ja tuohon kerrostalokiinteistöön tulee putkiremontti saa lähdes 100 neliön asunnosta maksaa pitkän pennin. Jouduimme sanomaan tällekin asunnolle Auf Wiedersehen.
Jotkut asunnot ovat olleet kuluneen puolen vuoden aikana eri toimeksiantajien myyminä, ensin on koetettu omia siipiä, sitten siirrytty välittäjään. Kun tämäkään ei ole tepsinyt, on otettu ilmoitus hetkeksi pois ja tuotu uutena. Pitkään alueen markkinoita seuranneena olin välillä hyvinkin yllättynyt "tuttujen" asuntojen tupsahdettua asuntovahdista takaisin ruudulle. Kun tilannetta seuraa tarpeeksi pitkään alkaa silmä tottua ilmoitusten tyyliin ja hintojen hinkuttamiseen välillä muutaman satasen ylös, sitten alas.
Monenlaista on tullut nähtyä ja tutkailtua. Tästä syystä haluankin toivottaa kaikille uutta asuntoa etsiville Onnea ja pitkää pinnaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti